blogi

Matkapäiväkirja 28.9.2020

Kasvukipuja kristuksessa

Koin vuoden 2006 paikkeilla aika voimakkaan uskon uudistumisen. Se ei ollut yksittäinen hetki, vaan pikemminkin noin puolen vuoden intensiivinen periodi. Sain näillä paikkeilla myös kielillä puhumisen lahjan. En enää aivan tarkkaan muista kaikkien tapahtumien järjestystä.
Kaikki alkoi varmaankin siitä yhdestä hetkestä ollessani wc:ssä istunnolla ja luin vanhaa Frederik Wislöfin hartauskirjaa, jossa oli vuoden jokaiselle päivälle raamatun jae ja Frederikin kirjoitus jakeen pohjalta. Sen päivän jakeena oli Jobin kirjasta: ”kun Job rukoili ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa”.

Tämä jae muutti myös minun kohtaloni. Se iski tajuntaani voimallisemmin, kuin mikään kohta aiemmin. Tuntui, että Jumala sanoi minulle lempeästi, mutta voimallisesti, että olen ollut aivan liian itsekeskeinen ihminen. Yhtäkkiä ymmärsin, että elämässä on muitakin ihmisiä, kuin vain minä ja minun hyvinvointini. Se hyvinvointi oli kylläkin jo vuosia aiemmin otettu pois, kun aloimme velkaantua nopeasti ja peruuttamattomasti.

Kävin siltä istumalta kaivamassa Raamatun kirjahyllystä ja aloitin lukea Jobin kirjaa. Luin siinä koko Jobin kirjan ja tuntui, kuin aivan uusi maailma olisi aukeamassa eteeni. Olin aivan liekeissä lukemastani. Jatkoin seuraavana päivänä lukemista Raamatun alusta. Luin ja luin ja luin… suorastaan ahmin Raamattua jokaikinen päivä useamman tunnin päivässä seuraavat kolme vuotta. Olin innoissani, koska tekstit todellakin aukenivat minulle nyt ensimmäistä kertaa.
Tunsin olevani erityinen. Jumala oli antanut minulle lahjan. Ymmärsin Raamatun tekstejä. Tunsin Raamattua paremmin, kuin moni muu. Se todella avautui minulle. Taisin tulla vähän ylpeäksikin. No okei, sanotaan suoraan, se nousi päähän. Tunsin tietäväni lähes kaiken Raamatusta. Ja jos en jotain ymmärtäisi, Jumala kyllä avaisi sen minulle. Olinhan alkanut kokea kaikenlaisia ihmeellisiä asioita. Tunsin, että Jumala puhuu ja opettaa minua aivan päivittäin. Koin jatkuvasti todella vahvaa johdatusta.
Koin kaiken niin vahvasti, että lopulta lankesin siihen ansaan, että tiedän paremmin kuin muut, mikä on Jumalan tahto ja kuinka missäkin asiassa tulisi toimia. Ongelmia ja eripuraahan se sitten vain aiheutti muiden seurakuntalaisten kanssa.

”Tieto tekee ylpeäksi, rakkaus rakentaa”.

Vuonna 2010 suhteeni Jeesukseen alkoi syventyä. Vuosien velkataakan ja sairauksien seurauksena paloin loppuun. Merkittävä osansa oli varmasti myös sillä, että olin ollut kovin armoton itseäni kohtaan. Nämä yhdistettynä pitkiin ja intensiivisiin työpäiviin liian vähillä tauoilla.
Urani mainostoimistossa oli ohi. Alkoi palautuminen.

Siitä tuli pitkä ja hidas prosessi. Helppoa siinä oli ainoastaan se, ettei minun tarvinnut alkaa opettelemaan hidasta elämää. En muuhun pystynytkään. Kävin päivittäin metsässä kävelemässä. Saatoin tehdä kahdenkin tunnin verkkaisia kävelyreissuja. Ei ehkä tarvinnut opetella elämään hitaasti, mutta se mitä jouduin opettelemaan, oli armollisuus itseäni kohtaan. Ensimmäinen vuosi poissa työelämästä, oli matka syvälle itseeni. Se oli hyvä matka, koska oppaana oli itse Kaiken Luoja.

Noilta vuosilta on jäänyt käteen paljon sellaista pääomaa, josta tänään on hyvä ammentaa. Jakaa muille sitä Jumalan lohdutusta, mitä itsekin on saanut niin runsaana osakseen. Tein tuona aikana runsaasti lauluja, joissa kerrotaan Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta.

Onnellinen on se jota Herra rakastaa
Vapaudessa kulkea ja elää täällä saa
Onnellinen on se jota Herra rakastaa

Olin vuosia velkojen vankina, mutta kuitenkin Kristuksessa vapaa.
Tänään kysyn itseltäni, muistanko pysytellä tuossa vapaudessa? Muistanko olla kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut? Ehdinkö olla kiitollinen tästä päivästä, vai onko minusta tullut taas kiireinen puuhaamaan ja murehtimaan?

Jos minulta kysytään, niin kiitollisuus pysähtyy kesken kaiken istumaan puiston penkille ihailemaan syksyn juhlallisen kaunista värimaailmaa. Kiitollisuus ottaa kesken päivän kiireimmän hetken aikalisän, ja istahtaa kaikessa rauhassa juomaan kupin kahvia ja sallii itselleen silloin tällöin myös kahvipullan. Kiitollisuus nostaa kaupan hyllystä pudonneen tuotteen takaisin hyllyyn. Kiitollisuus pysähtyy ja ottaa lapsen syliin. Kiitollisuus jää juttelemaan tuntemattoman ihmisen kanssa. Kiitollisuus on hyvä ja armollinen itselleen ja muille. Kiitollisuudella on aikaa. Kiitollisuus saa aikaan rauhan

Olen juonut aamukahvin ja kirjoitellut tämän tekstin. Kello on 9.20. Ulkona on kaunis syyssää. Taidan lähteä olemaan kiitollinen.

« Takaisin