blogi

Matkapäiväkirja 1.10.2020

Kaikilla teilläsi

Joosua 1:9
Muista, että olen sanonut sinulle: "Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi".

Tämä kohta on puhutellut tässä viime päivinä. Erityisesti tuo, että Herra sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikille teilläsi. Nousee kysymys: Aivanko kaikilla? Myöskö silloin, kun astun harhaan? Jopa silloinkinko, jos tietoisesti valitsen väärän tien? Onko Hän kanssani silloinkin, jos joudun pimeyteen?

Kaikilla teilläsi!

Ps. 121:8 Todistaa samaa: ”Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina”.

Siis jo ensimmäinen askel on Jumalan varjelema. Kun lähden, minne ikinä lähdenkin, olen varjeltu. Ja jos vaikka matkalla ottaisinkin askeleen sivuun, on kuitenkin myös tuloni varjeltu. Siis Jumala varjelee minut niin, että aina kun matkaan lähden, pääsen myös perille. Olen varjeltu koko matkan, mutta vaikka kesken matkan kääntyisinkin epähuomiossa väärästä risteyksestä, perille pääsyni on kuitenkin aina turvattu. Se on Jumalan itsensä varmistama. Se on varmistettu ja sinetöity ristillä.

Jossain kohden kylläkin sanotaan, että Jumala estää jalkani horjumasta. Onko siis kuitenkin niin, että käytännössä en oikeastaan voi valita ”väärää” tietä? Siis jos kuljen tietä nimeltä Jeesus. Jos tällä tiellä pysyn, voin mennä aivan minne vaan ja olen aina varjeltu. Jeesus on aina kanssani. Mutta jos lähden pois Jeesus-tieltä, voi minua! Silloin joudun hukkaan. Kuka voi opastaa minut takaisin?

Mikään luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 8:39

Mikään luotu… Jos mikään luotu ei voi erottaa minua Jumalan rakkaudesta, silloinhan edes minä itse en voi sitä tehdä. Vaikka minä itse valitsisin kääntyä pois Jeesuksesta, Hän ei silloinkaan käänny pois minusta. Niin kauan kuin ”tämä päivä” on voimassa.

Hepr. 3:7
”Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne…”

Vaikka joka askeleeni onkin varjeltu, eikä Hän päästä jalkaani horjumaan, on olemassa vaara, että paadutan sydämeni, jos valitsen askeleeni huonosti. Ja jos tarpeeksi monta kertaa paadutan itseni ja teen sitä, minkä tiedän vääräksi, on suuri vaara, että lopulta minulle käy kuten kävi Egyptin faaraolle. Lopulta Jumala paadutti faaraon sydämen. Kun Jumala sulkee oven, kukaan ei voi sitä enää avata.

Siispä on hyvä pysyä kiinni Kristuksessa ja muistuttaa ja rohkaista toinen toisiamme niin kauan kuin, ”tänä päivänä” on voimassa. ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’"

« Takaisin