blogi

Matkapäiväkirja 13.10.2020

Tahtooko Jumala eri asiaa, kuin sinä?

Luukas 9:23 ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua”.

Laita omat halusi syrjään ja tavoittele Jumalan tahtoa. Näinhän meitä on opetettu.
Mutta kuka rakastava isä kieltäisi lapseltaan haaveet ja unelmat. Tai alistaisi lapsensa oman tahtonsa alle. Kuka on se isä, joka sanoo lapselleen, että tämän täytyy toimia täsmälleen, kuten isä tahtoo, ja sillä ei ole väliä mitä lapsi haluaa.

Tässä kohtaa olisi helppo sanoa, että kyllä lapsi tarvii selkeät rajat. Ja tottahan se onkin. Rakkaus asettaa rajat, mutta ei kuitenkaan paina alas. Rakkaus ei dominoi. Rakkaus ei pakota. Rakkaus ei ole autoritäärinen. Rakkaus rakentaa.

Kun tätä itsensä kieltämistä tarkastellaan sanakirjan kanssa, löydetään sanan juuresta merkityksiä, jotka tarkoittavat erottamista jostakin. Ottaa erilleen. Ettei ole sidoksia tai yhteyttä johonkin. Erottaa pois alkuperäisestä.

Kääntäjät tietysti kääntävät miten parhaiten taitavat. Minun on tietysti paha mennä sanomaan, että olisin tässä hommassa parempi, kuin ammattikääntäjät, mutta sanonpa silti, että tämä itsensä kieltäminen on käännetty ehkä hieman huonosti, tai vajaasti. Minä kääntäisin tämän jotakuinkin tähän tapaan:
”Joka ei ota ristiään ja hylkää vanhaa minäänsä…

Room. 6:6 muuten sanotaan ”Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä Hänen kanssaan ristiinnaulittu”.

Mutta entä se Jumalan tahto? Eikö meidän tule etsiä Jumalan tahtoa ja toimia sen mukaan? Eikö silloin pidä laittaa sivuun oma tahtonsa, jos haluaa seurata Jumalan tahtoa? Eihän ne millään voi olla samat… vai voiko?

Israelilaisethan tekivät Vanhan Testamentin aikana nimenomaan juuri niin, kuin itse halusivat, ja pieleenhän sillä mentiin. Juuri siitähän Jumala heitä moitti. Että he tekevät oman päänsä mukaan, eivätkä kuuntele Hänen tahtoaan.
Mutta tässä täytyy muistaa, että silloin elettiin lain alaisuudessa. Israel oli saanut erityiseksi tehtäväkseen noudattaa Jumalan heille antamaa lakia. Heidän vaiheistaan lukemalla olemme saaneet oppia, ettei kukaan ihminen kuitenkaan pysty täyttämään, mitä laki vaatii. Sen takia Jeesus tuli ja täytti lain täydellisesti, ollakseen Jumalan edessä täydellinen ja virheetön. Näin Hän pystyi omalla kuolemallaan voittamaan synnin, joka esti ihmistä täyttämästä lakia ja olemasta täydellinen Jumalan edessä.
Nyt kun Jeesus uhrasi itsensä meidän vuoksemme ja sovitti meidän syntimme, me saamme Jeesuksen ansiosta, uskomalla Häneen, tulla täydellisinä Jumalan kasvojen eteen. Emme ole siis lain alla. Meidän ei tarvitse suorittaa mitään kelvataksemme Jumalalle.

Nyt Jeesus itse sanoo meitä ystävikseen. Ei enää palvelijoiksi, vaan ystäviksi. Itseasiassa Jumala kutsui jo Aabrahamia ystäväkseen. Koska tämä uskoi.

Jaak. 2:23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä.

Asemaamme Jumalaan nähden kuvataan siis sekä lapsena, että ystävänä. Kuka on se isä, joka pakottaa lapsen oman tahtonsa alle. Kuka on se, joka ei huomio ystävänsä tahtoa.

Uskon kautta Aabraham tuli vanhurskaaksi, eli Jumalalle kelpaavaksi. Ei tekojen, vaan uskon. Ja uskon kautta mekin pelastumme, emme tekojen. Jumala antoi Aabrahamille unelman. Unelman omasta maasta. Tottahan Raamatussa sanotaan, että Jumala käski Aabrahamia lähtemään, mutta siihen käskyyn liittyi myös lupaus. "Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksinkaikille maailman kansoille".
Mitä muuta tämä on, kuin unelman antaminen Aabrahamille. Vai luuletko, että Aabraham vain yhtäkkiä kuuli Jumalan äänen, seisoi asennossa, veti käden lippaan ja huusi: "Kyllä Herra Jumala!". Mietipä miten itse olet saanut Jumalalta jotain sydämellesi. Eikö se ole aina pieni prosessi. Asian suuruusluokasta riippuen lyhyempi, tai pidempi prosessi. Sitä miettii onko tämä varmasti Jumalasta, vai ajattelenko omiani? Onkohan minusta tähän? Voisiko näin todella tapahtua...?
Ja kohta huomaat, että sinulla onkin unelma. Unelma, jonka Jumala on sinulle antanut.

Ei siis ole kysymys siitä, että kiellämme itseltämme omat halumme ja unelmamme ja sitä myöten niihin liittyvät tunteet. Vaan kyse on enemmänkin siitä, että hylkäämme vanhan elämäntapamme. Toisin sanoen teemme parannuksen vanhasta elämästämme ja käännymme Jeesuksen puoleen.

Kun niin sanotusti tulemme uskoon, otamme Jeesuksen elämäämme, teemme rauhan Jumalan kanssa, tai mitä termiä itse kukin käyttääkään tästä elämää mullistavasta tapahtumasta. En mene tähän uskoontulon yksityiskohtiin sen enempää tässä kohden, mutta Raamatussa kuvataan tapahtumaa mm. niin, että saamme silloin uuden sydämen. Olemme siis ristiinnaulinneet vanhan minämme yhdessä Kristuksen kanssa, ja meistä on tullut uusi ihminen. Ja olemme saaneet uuden sydämen. Tämä uusi sydän on erilainen, kuin vanha sydän, joka oli tottelematon Jumalaa kohtaan. Tämä uusi sydän on Jumalan tahdon mukainen sydän. Se on sydän, joka rakastaa toimia samalla tavalla kuin Jeesus.

Olen ollut miljoonassa palaverissa, jossa joku aina muistuttaa, niin niin, mutta kyllä meidän täytyy kysyä mikä on Jumalan tahto! Toki kysymys saattaa olla aivan vilpitön.
Sitä rukoillaan, mutta silti kukaan ei oikeastaan tunnu tietävän, mikä se Jumalan tahto nyt on, ja rukouksen jälkeen se jo kohta unohtuukin.
Monesti olen huomannut, että tuo kysymys heitetään ilmoille erityisesti silloin, kun muiden ehdotukset eivät ihan täysin miellytä. Silloin helppo keino kyseenalaistaa tahdikkaasti nämä toisten ehdotukset, on kysyä ”mutta mikä on Herran tahto?”. Raamatussa sanotaan, että Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Tehdään me siis samoin.

No, ehkä yksinkertaistan aika rajusti, mutta silloin kun emme muuta ilmoitusta profetian tai ilmestyksen kautta saa, niin tämä on kertakaikkiaan hyvä suuntaviiva edetä asiassa kuin asiassa.
Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan.

Tässä muutamia kohtia liittyen Jumalan tahtoon:

Miika 6:8 ”Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen”.

Ef. 5:17 "Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto."

Room. 12:2 "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

1 Tess. 4:3 "Jumalan tahto on, että te pyhitytte.""

Hepr. 2:9 "Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta."

1 Piet. 2:15 "Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille."

Jossain kohtaa on vielä sanottu jotakuinkin tähän tapaan: ”Jumalan tahto on, että jokainen ihminen pelastuisi”. Tässä kohtaa joudummekin muuten sellaisen kysymyksen eteen, kuin että tapahtuuko Jumalan tahto aina? Mutta ehkä tänään emme siihen paneudu sen syvemmälle.

Mutta jo pelkästään näistä kohdista huomaamme, että Jumalan tahto ei ole varsinaisesti mikään monimutkainen asia ymmärtää, tai ainakaan sitä ei ole vaikea saada selville.
Koska meitä jopa suoraan kehotetaan ymmärtämään, mikä Jumalan tahto on, on tästä tehtävä se päätelmä, että se on silloin täysin ymmärrettävissä oleva asia.

Kun olin nuori aikuinen ja ajattelin tietäväni lähes kaiken, tai ainakin vähän paremmin kuin muut, koin muiden vapaaehtoisten kanssa käytävissä suunnittelupalavereissa monesti rauhan puuttumista. Ajattelin tietysti, että tämä johtuu muiden ideoista. Koska ne tuntuivat minusta huonoilta, enkä kokenut rauhaa niiden suhteen, oli helppo ajatella näin. Lopulta oli katsottava itseään peilistä ja todettava, että minä olinkin itse aiheuttanut rauhattomuuden itselleni. Olin koittanut dominoida ryhmää toimimaan minun tahtoni mukaisesti. Minä halusin olla se, joka päättää mikä idea on tarpeeksi hyvä.

Olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi itselleen selvittää, mikä Jumalan tahto on. Mikä on Jumalan tahto minun suhteeni? Tämän jälkeen sitä ei nimittäin tarvitse enää joka kerta erikseen selvittää. Ja kun ymmärrän, mitä Jumala juuri minulta tahtoo, en enää ole niin kärkäs kertomaan muille, mitä Jumala heiltä minun mielestäni tahtoo.

« Takaisin