blogi

Matkapäiväkirja 19.10.2020

Voiko Jeesukseen rakastua?

Jouduin tässä taannoin jälleen pohtimaan rakastamista ja rakastumista. Ja nimenomaan yhdeydessä Jeesukseen. Kulttuurissamme rakastuminen on perinteisesti käsitetty lähinnä romanttisessa mielessä. Rakastaminen on enemmän hyväksytty muoto ilmaista kiintymystään johonkin ei-romanttisessa mielessä.
Jos esimerkiksi sanoisi, että rakastuin lapseeni, saisi vähintäänkin epäluuloisia katseita osakseen. Kun taas lapsensa rakastaminen käsitetään täysin normaalina, hyväksyttynä asiana.

Mutta onko olemassa tilannetta, jossa voi hyväksytysti sanoa esimerskiksi rakastuneensa lapseensa?

Olen itse kahden tyttären ylpeä isä. Kun odotimme ensimmäistämme, oli se kieltämättä jännittävää, innostavaa ja ehkä jossain määrin hieman pelottavaakin. Olenko hyvä isä? Osaanko rakastaa lastani? Mitä, jos en rakastakaan? Kyllä päässä ehti pyöriä monen moista ajatusta noiden 9 kuukauden aikana.

Kun synnytyksen hetki sitten tuli kaiken odotuksen ja vaivan (tämä ehkä enemmänkin vaimoni osana) jälkeen, ja esikoisemme tupsahti maailmaan, niin sanoisin, että rakastuin häneen välittömästi. Voin hyvällä omalla tunnolla, tuntematta asiassa mitään kummallisuutta, sanoa rakastuneeni lapseeni. Ja siitä päivästä lähtien olen häntä rakastanut. Ja sama toistui toisenkin lapsemme kohdalla. Rakkauteni syttyi. Suorastaan leimahti! Minä rakastuin heihin välittömästi, kun heidät ensi kertaa näin.

Jos taas ajatellaan parisuhdetta, voi hyvinkin sanoa, että olen rakastunut vaimooni uudelleen. Ja monestikin. Se ei tarkoita sitä, että rakkaus olisi välillä hävinnyt. Mutta se liittyy useimmiten siihen, että vaimoni sanoo, tai tekee jotain sellaista, mikä saa minut muistamaan, miksi olen häneen rakastunut ensimmäistä kertaa. Ja tämä uudelleen rakastuminen tuo rakastamiseen jälleen pykälän verran syvemmän tason. Rakastan häntä entistä syvemmin. Ja tämä tarkoittaa nimenomaan rakastumista hänen persoonaansa. Eli kyseessä ei ole pelkästään romanttinen ulottuvuus, vaan ihminen itse, se millainen hän on.

Nyt jos tämä rakastaminen / rakastuminen viedään Jumala / Jeesus suhteeseemme, mitä ajattelemme? En ehkä itse olisi vaikkapa kymmenen vuotta sitten osannut, tai pystynyt sanomaan, että olisin rakastunut Jeesukseen. Se olisi tuntunut jotenkin kummalliselta, tai vähintäänkin hurahteelta ja ylihengelliseltä. En tiedä osasinko silloin sanoa edes rakastavani Jeesusta. Sekin ehkä tuntui vähän oudolta.
Yhtä oudolta tuntui lukea Raamatusta Laulujen laulua, tai muita kohtia, joissa Jeesus puhuu seurakunnasta morsiamena. Oli hieman epämiellyttävää ja vaikeaa miehenä ajatella itseään morsiamena. Siis todella outoa. Ajatus oli vaikea ottaa vastaan. Silti se on ajatus, jolla Jeesus itse kuvaa suhdettaan seurakuntaan.

Rakkautta pidetään monesti valintana. Sanotaan, että valitsemme rakastaa. Sekä myötä-, että vastamäessä. Ja tätähän on myös lähimmäisen rakkaus. Se on valinta. Mutta tämä rakkaus ei välttämättä ole kovin syvää rakkautta. Se ei vielä välttämättä uhraudu toisen puolesta, ainakaan kovin pitkälle. Pitkäaikaisilla ystävillä saattaa olla jo hieman syvempääkin rakkautta. Ja hänen puolestaan saattaa uhrautua tarvittaessa hieman enemmänkin, kuin vain hyvän päivän tutun.

Suhteessani Jeesukseen joudun nyt väistämättä tälläisen kysymyksen eteen: minkälaisella rakkaudella haluan rakastaa Jeesusta? Järjellisesti valitsemalla rakastaa? Kuin hyvää ystävää rakastamalla? Vai erittäin läheisellä rakkaudella?

Tiedän, että monelle tämä on hankala asia. Ja joku saattaa jopa ajatella, että olenko lainkaan uskossa, jos en ole rakastunut Jeesukseen? Mutta hänelle sanottakoon, että Jeesuksen rakastaminen ei ole uskon mittari.
Joku taas on sitä mieltä, että on väärin sanoa rakastuneensa Jeesukseen, koska Raamatussa puhutaan rakastumisesta vain romanttisessa mielessä. Siellä ei kehoteta rakastumaan Jumalaan, vaan rakastamaan Jumalaa.

Mutta tiedän myös monia ihmisiä, jotka ovat sanoneet rakastuneensa Jeesukseen.
Nuorempana en ymmärtänyt, mutta nyt jo ymmärrän heitä.

Nyt kun aikaa on kulunut ja itsellekin ehtinyt kaikenlaista tapahtua ja kokemusta karttunut, voisin sanoa, että olen itsekin rakastunut Jeesukseen. Tuntuu jopa helpommalta ja luonnollisemmalta sanoa rakastuneensa, kuin rakastavansa Jeesusta. Olen rakastunut Jeesukseen, koska hänen rakkautensa ja armonsa minua kohtaan on paljon suurempaa ja ihmeellisempää, kuin olen luullut. Ja luulenpa, että jatkossa tulen rakastumaan Jeesukseen yhä uudestaan ja uudestaan.

Miksiköhän Raamattu ei kehota meitä rakastumaan Jumalaan, vaan rakastamaan Jumalaa? Ajattelisin, että tähän on aivan yksinkertainen vastaus: ketään ei voi vaatimalla saada rakastumaan. Sen sijaan voidaan neuvoa rakastamaan. Kehotuksen pohjalta voi lähteä tutustumaan, ja kun on hieman tutustunut, on mahdollista rakastua.

Raamatusta löytyy ainakin yksi kohta, jossa puhutaan rakkauden syttymisestä muussa, kuin romanttisessa mielessä.
Joel 2:18 ”Silloin Herran rakkaus syttyi, hän armahti kansaansa ja maataan”.

Jos Jumalan rakkaus meitä kohtaan voi syttyä, silloin meidänkin rakkautemme häntä kohtaan voi myöskin syttyä. On siis aivan perusteltua sanoa rakastuneensa Jeesukseen. Aivan kuten voi sanoa rakastuneensa omaan lapseensa.
Aina voi saivarrella sanojen merkityksillä, mutta onko se kovin rakentavaa ja mitä sillä saavutetaan?

Jumalan rakkaus synnyttää vastarakkautta.

« Takaisin