blogi

Matkapäiväkirja 3.11.2020

Miksi kaikki eivät parane - vai paraneeko?

Yksi vaikeimpia asioita uskossa ja elämässä ylipäätään lienee sairastuminen ja parantuminen.
Harva meistä osaa todella arvostaa hyvää terveyttään, ennen kuin sen menettää. Näin on käynyt itsellenikin. Ja se parantuminen… eikö Jeesus kantanut kaikki sairautemme, miksi en siis ole parantunut?

Tässä kohtaa molemmat ääripäät yksinkertaistavat asiaa melko rajusti. Toisten mielestä on Jumalan asia päättää kenet Hän parantaa. Voimme rukoilla sairaiden puolesta, mutta emme voi luvata kenellekään parantumista.
Ja se toinen laita on sitä mieltä, että meidän tulee rohkeasti Jeesuksen nimessä julistaa terveyttä sairaiden ylle.

Ja molemmilla laidoilla omassa ajattelussa mennään herkästi metsään.

Maltillisempi laita kuulostaa armollisemmalta, vastuu jätetään Jumalalle. Oma usko, tai jos suoraan sanotaan, sen vähyys ei tällöin ole esteenä rukoukselle.
Innokkaampi laita on taas sitä mieltä, että Jeesuksen nimessä on voima, ja sitä nimeä julistamalla sairaudet väistyvät.

Käsittääkseni todistettavasti molemmilla tyyleillä sairaita on parantunut, ja molemmilla tyyleillä sairaita on myös jäänyt parantumatta. Miksi kaikki eivät parane? Jeesuskin paransi kaikki sairaat, jotka Hän kohtasi. Tämä kysymys on varmasti hämmentänyt kristikansaa aina. Timoteuksellakin oli vatsavaivoja, jotka eivät olleet parantuneet. Varmasti hänen puolestaan oli rukoiltukin. Paavali kehotti häntä näiden vaivojen vuoksi juomaan vähän viiniäkin pelkän veden sijaan. Eli jo alkukirkon aikaan näyttäisi olleen sama tilanne, että kaikki vaan eivät parane.

Miksi siis kaikki eivät parane? Asia on hyvin monitahoinen. Eikä lainkaan yksinkertainen.
Mahdollisia syitä voi olla monia. Ja tässä joitain ajatuksia, mistä voisi olla kysymys.

1. Sairas henkilö ei ole valmis muuttamaan elämäntapaansa.
Jos sairaus johtuu elämäntavoista, on aivan luonnollista ja Raamatunkin arvomaailman mukaista silloin muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan, jotta mahdollisen parantumisen tapahtuessa terveys myös säilyy. Jos tupakoija sairastuu keuhkosyöpään, mutta silti jatkaa tupakointiaan, miksi Jumalan pitäisi parantaa hänet, jos hän edelleen tuhoaa elimistöään?

2. Epäusko. Raamatussa mainitaan hyvin monen parantumisen kohdalla sairaan henkilön uskoneen voivansa parantua Jeesuksen toimesta. Toisaalta jossain kohtaa sanotaan, että ”rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan”. Eli myös rukoilijan uskolla, tai epäuskolla on siis nähtävästi merkittävä rooli parantumisessa.
Myöskään Jeesus itse ei voinut omassa kotikaupungissaan tehdä voimatekoja ihmisten epäuskon tähden.
Markus 6:5 ”Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. 6 Ihmisten epäusko hämmästytti häntä”.

3. ”Kannamme Kristuksen kuolemaa ruumiissamme, jotta myös Hänen kirkkautensa tulisi meissä näkyviin”. Tämän Raamatun tekstin voisi ajatella myös nimenomaan niin, että joidenkin osana on sairastaa ehkä pitkiäkin aikoja, jotta kun Jeesus jonain päivänä heidät parantaa, kaikki saisivat kuulla, että nyt se pitkään sairastanut henkilö on parantunut. Ja näin Jeesus saa kunnian. Tämän puolesta kertoo sekin evankeliumin kohta, jossa Jeesukselta kysytään oliko eräs mies syntynyt sokeana oman, vai isiensä synnin tähden. Tähän Jeesus vastaa: ”ei oman, eikä muiden, vaan jotta Jumalan kirkkaus hänessä tulisi ilmi”. Sen jälkeen Jeesus paransi miehen näön. Sokeana syntynyt sai yhtäkkiä näkökyvyn.
Jos tuo Jeesuksen sanoma ymmärretään niin kuin se on kirjoitettu, se tarkoittaa, että mies syntyi sokeana, jotta Jeesus voisi hänet ajan tullen parantaa ja Jumala saisi tästä kunnian kaikkien silmissä.
Voimmeko siis ajatella, että kuten joidenkin osana on miekka, joidenkin vankila, niin joidenkin osana on sairastaa.

4. Jeesus ei antanut opetuslapsille käskyä, tai kehotusta mennä ja parantaa kaikki sairaat. Sen sijaan Hän käski rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiämme, toisin sanoen kaikkia ihmisiä. Sitten Hän antoi kehotuksen mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia. Näissä siis korostuu sana ”kaikki”. Kun taas sairaiden kohdalla on sanottu vain ”parantakaa sairaita”. Ja toisaalla: ”nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: sairaat parantuvat…”. Näissä kohdissa ei mainita, että kaikki sairaat paranisivat.

5. Uskovien yhteisen kokoontumisen ja ehtoollisen vääränlainen vietto.

1. Kor. 11: 20 Teidän kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä,
21 koska jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
22 Ettekö voi syödä ja juoda kotonanne? Vai halveksitteko te Jumalan seurakuntaa niin että häpäisette niitä, joilla ei ole ruokaa?
Mitä minun pitäisi sanoa teille? Kiittääkö teitä? Tässä asiassa en teitä kiitä.
23 Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."
25 Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
26 Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.
27 Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta.
29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
30 Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois.
31 Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi.


Tässä siis joitain ajatuksia ja näkemyksiä miksi kaikki eivät parane. Ei varmasti mitenkään kattava ja täydellinen, mutta ainakin suuntaa antava ja toivottavasti ajatuksia herättävä.

Mutta yhdestä asiasta saamme olla varmoja. Jeesuksen tullessa me kaikki Häneen uskovat muutumme yhdessä silmänräpäyksessä. Sinä päivänä saamme uuden ruumiin. Ylösnousemusruumiin, joka on kaikin puolin täydellinen. Sitä eivät enää pääse synti ja sairaus kuluttamaan.

Tässä ajassa ehdottomasti tärkeintä on se, että ylipäätään käännymme Jeesuksen puoleen. Kun näin teemme saamme alkaa parantua sisäisesti. Saamme kokea Jumalan parantavaa rakkautta. Ja se on sellainen asia, joka tekee tässä ajassa elämisestä elämisen arvoista!

« Takaisin