samu(a)songforlife.fi    +358 44 2510 955

blogi

Matkapäiväkirja 24.3.2021

Miten näemme itsemme?

Ihmisen kuva itsestään on melko monimutkainen vyyhti elämäkokemuksia, johon kaikista voimakkaimmin vaikuttanee lapsuuden kokemukset hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Vielä aikuisenakin lapsuudessa koetut negatiiviset asiat voivat vaikuttaa varsin vahvasti ihmisen käsitykseen omasta arvostaan.
Valitettavasti myös kristillisessä puheessa on saatettu nöyryys käsittää itsensä vähättelemisenä, joten itsensä alaspainamisesta onkin tullut hyve sen sijaan, että ihmisen itsetunto olisi päässyt paranemaan.

Ehkä vika ei kuitenkaan ole suoranaisesti opetuksessa. Ehkä luonnollisen ihmisen on vain niin vaikea nähdä itseään armahdettuna. Hyvin helposti näemme itsessämme vain synnin vaikutuksen. Haluaisimme tehdä hyvää, mutta huomaamme kuitenkin tekevämme pahaa. Tätähän jo Paavalikin tuskaili.

Room. 7:19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

Mutta Paavali ei suinkaan jäänyt rypemään itsesäälissä ja voivottelemaan kohtaloaan, vaikka tuskassaan parahtinkin: ”kuka pelastaisi minut tästä kuoleman ruumiista?”. Heti perään hän kuitenkin kiittää Jumalaa Kristuksen sovitustyöstä!

Paavali tiesi olevansa läpeensä syntinen ihminen. Hän kuvaa itseään syntisistä suurimmaksi sen vuoksi, että hän ennen kääntymystään oli vainonnut seurakuntaa. Mutta Paavali ei lannistunut oman syntisyytensä edessä. Hän näki itsensä uutena luomuksena.

Roomalaiskirje 6.
6 Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
7 Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.
8 Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.
9 Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen.
10 Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle.
11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

1. Joh. 3:9
Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.

Tästä näemme, että Kristuksessa olemme uusi luomus, uusi ihminen. Ja tämä uusi luomus ei voi tehdä syntiä. Miten niin? Emmekö kaikki silti ole syntisiä, vaikka olemmekin armahdettuja?
Toki, se vanha minämme on edelleen syntinen. Mutta pysyessämme Kristuksessa olemme uusi ihminen, joka ei voi tehdä syntiä, kuten Johannes sanoo. Miksei? Koska synnit on sovitettu! Ne ovat kertakaikkisesti pois pyyhitty. Jeesus kuoli ristillä kaikkien, siis aivan kaikkien, kaikkina aikoina eläneiden ja vielä syntymättömienkin ihmisten syntien sovitukseksi. Jeesuksen sovitustyö kattaa todellakin kaiken! Kristuksessa olemme siis Hänen kanssaan kuolleet pois synnistä, ja näin ollen olemme Jumalan pyhyyden edessä täydellisesti kelpaavia.

Mutta olemme vielä kahden maan kansalaisia, niin kuin laulukin kertoo. Elämme sekä inhimillisessä valtakunnassa, että Jumalan Valtakunnassa. Molemmat ovat yhtä aikaa totta. Tiedämme kuitenkin, että toinen näistä valtakunnista loppuu aikanaan.

Elämää uskossa voi siis katsoa kahdesta näkökulmasta; joko vanhan ihmisen, joka vastustaa ja joutuu taipumaan. Tai uuden ihmisen näkökulmasta, joka vain saa levosta käsin ottaa vastaan. Tähän mielestäni Paavalikin pyrkii ohjaamaan ajatteluamme, että muistaisimme kaikessa olla se uusi ihminen. Että näkisimme sen, kuka olemme Kristuksessa.

Armo on niin käsittämättömän kaiken kattava ja silti niin yksinkertainen.... yksin armosta! Silloin ei oikeastaan voi edes sanoa, että pitäisi pyrkiä kuolettamaan lihan teot. Koska Jeesus on jo kuolettanut ne. Eli me emme voi oikeastaan pyrkiä tekemään yhtään mitään. Emme siis voi edes taistella syntiä vastaan, koska meillä ei ole itsessämme mitään millä taistella. Ainut mitä voimme, on todeta, että Jeesus on jo tehnyt kaiken. Minä en voi, eikä minun tarvitse tehdä mitään. Jeesus on täydellisellä uhrillaan täydellisesti puhdistanut minut synnistä. Tämän sovituksen saan vain ottaa vastaan.

"Niin en elä enää minä, vaan Kristus elää minussa."

Siis voin ainostaan ottaa vastaan täysin valmiin paketin. Eli vaikka meitä kehoitetaan kilvoittelemaan hyvä uskon kilvoitus, jotta emme jäisi matkalle, niin ydin on silti siinä, että käytännössä saamme vain ottaa vastaan armoa armon päälle. Kaikki on todellakin valmista! Tältä pohjalta uskon vaellus näyttäytyykin kevyenä, tienä, jota on hyvä kulkea. Ja sillä tiellä saa kulkea Jeesuksen voitosta käsin. Oikeastaan mikään ei voi saada meitä pois tuolta tieltä, ellemme itse astu siltä pois.

Jesaja 35:8 Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy.

Matteus 7:13-14
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Tässä näyttäisi äkkiseltään olevan melkoinen ristiriita profeetan ja Jeesuksen puheissa. Nyt pitää kuitenkin muistaa, että profeetta näkee ennalta Jumalan valtakunnan todellisuuden. Jeesus taas puhuu vielä uudestisyntymättömille ihmisille. Vanha lihallinen ihmisemme ei voi nähdä kuin inhimillisiä mahdollisuuksia. Hänelle portti näyttää ahtaalle ja tie kapealle. Kristukseen pukeutunut ja uudeksi tullut ihminen sen sijaan voi käsittää kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon, kuten efesolaiskirjeessa todetaan. Hän kykenee näkemään Jumalan todellisuuden, ja silloin hänen silmiensä eteen avautuu valtatie.

Ef. 3:17-19
Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

Tuo käsittäminen vaikuttaisi kuitenkin toteutuvan seurakunnan yhteydessä. Eli ilmeisesti kuitenkaan yksi ihminen ei yksin voi käsittää kaikkea, mutta kun seurakunta on koolla, jokaisella on jotain annettavaa, joka vahvistaa ja rohkaisee muita. Näin yhdessä kokoontuen, pystymme seurakuntana näkemään koko kuvan. Ja kun seurakuntana kokoonnumme yhteen, meillä on kaikki lahjat käytössä.
En tiedä onko tämä oikea tulkinta, mutta näin minä tuon kohdan ymmärrän.

Ja lopuksi siinä todetaan, että Jumalan koko täyteys valtaa meidät! Voi hyvä ystävä, eikö olisi jo korkea aika luopua katsomasta elämää vanhan ihmisen silmin, silmin jotka näkevät kaikessa vain vaivaa ja ahdistusta.
Eikö olisi jo aika alkaa elämään todeksi elämää Kristuksen uudistamana uutena ihmisenä.
Sinä olet uusi luomus Jeesuksessa. Vanha on kuollut, uusi on tullut tilalle!

Mieti näitä sanoja: Vanha on kuollut, uusi on tullut tilalle…

Miksi vielä pitäisit kiinni vanhasta? Se on kuollut…

Kristus asuu sydämessäsi, ja Hänelle kaikki on mahdollista.

Jos siis luotamme Jeesuksen sovituksen täydellisyyteen, ei ole mitään mikä voisi sen saattaa tekemättömäksi... kaikkien kipuilujen keskellä on hyvä aina palata tähän. Se on täytetty! Yksin armosta! Tulkaa, sillä kaikki on valmista…

Tule vanhana ihmisenä, mutta lähde uutena ihmisenä.



« Blogin etusivulle

    Artikkeli luettu 546 kertaa.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Voit tukea työtäni seuraavasti:

MobilePay
30834

Pankkitilille:

Song for Life ry
FI64 8330 1710 2313 76
Lahjoitusviite: 100777

Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa: RA/2020/1423
Luvan saaja: Song for Life ry, info(at)songforlife.fi

Kerättyjen varojen käyttö: Yhdistys järjestää kaikille avoimia maksuttomia hengellisen musiikin konsertteja. Tilaisuuksia järjestetään ympäri Suomea seurakunnissa, vankiloissa, sairaaloissa ja vastaavissa. Rahankeräyksen tuotto käytetään näiden tilaisuuksien järjestämiseen sekä kristillisten äänitteiden ja radio- ja televisio-ohjelmien tuotantoon, joilla ei tavoitella taloudellista hyötyä.

Sydämellinen kiitos lahjastasi!