blogi

Matkapäiväkirja 16.6.2022

Joskus vaan täytyy vähän purnata Jumalalle

Kaksi puuduttavan pitkää koronavuotta takana. Lukematon määrä sohvalla lojuttuja tunteja. Toimettomuutta. Turhautumista. Masennusta. Pennin venytystä… Jep, minä kuuluin siihen porukkaan, joka ei rajoitusten vuoksi saanut tehdä työtään. En kuitenkaan ole jäänyt katkeraksi rajoituksista, vaikka näin jälkeenpäin jopa asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet yhteiskunnan sulkemisen hyödyt. Näin toimittiin, koska parempaa tietoa ei vielä ollut.

Kuinka hartaasti olenkaan odottanut kesää. Kesäinen luonto hoitaa mielenterveyttä tehokkaammin, kuin mikään lääke. Tämä on toki melko subjektiivinen näkemys, koska en itse ole suostunut ottamaan ensimmäistäkään pilleriä masennuksen hoitoon. Kynnys mielialalääkkeisiin on nousi melko korkeaksi, kun aikanaan vietin vuoden siviilipalveluksessa Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa. Siellä toki sairauksien laatu oli hieman eri luokkaa, kuin pelkkä masennus, mutta kyllä se lääkkeiden käyttö jätti jälkensä omaan asenteeseeni. Niin pitkälle luomuna, kuin mahdollista. En sinänsä ole mikään lääkevastainen. Käytän useampaakin lääkettä päivittäin eri sairauksien hoitoon. Mutta mielen kopeloinnissa menee raja.

Eksyin ehkä hieman nyt sivuraiteelle. Olen siis odottanut kesää ja luonnon heräämistä aivan valtavan paljon. Kesäkuussa on myös lauluntekijän yksi isoimmista tilipäivistä, kun Teosto tilittää tekijänoikeuskorvauksia edellisen vuoden konserteista. Viime vuoden tilitys oli tosin sattuneesta syystä kaikkea muuta, kuin juhlapäivä. Onneksi Teosto on pyrkinyt kompensoimaan tekijöiden korona-menetyksiä lisätilityksillä. Niin myös tänä vuonna. Sain iloisena yllätyksenä lähes puolet enemmän, mitä odotin. Siltikin summa jäi alle puoleen vuoden 2019 tilistä. Mutta kuten sanoin, se oli kuitenkin pelkästään iloinen yllätys.
Aloin jo uskaltaa ajatella, että tässähän voisi päästä sittenkin tekemään jonkin pienen 3-4 päivän kesälomareissun vaikkapa Tallinnaan ja Pärnuun.

Selailin jo malttamattomana laivan ja hotellien hintoja. Vanhempi tyttärenikin sai pari viikkoa lomaa heinäkuun alkuun samaan kohtaan, jossa myös vaimoni pitää lomansa. Nyt päästäisiin koko perhe pitkästä aikaa reissuun, kun edelliskesänä ei kertakaikkiaan ollut varaa lähteä minnekään. Siis edes Suomessa. Jos nyt muutamia päiväreissuja ei lasketa.
Sitten se tapahtui… Moottorin vikavalo syttyi palamaan. No, määräaikaishuolto oli joka tapauksessa edessä, joten varasin ajan. Vein auton huoltoon, ja kävelin Hatanpäältä Ratinaan. Ajattelin ostaa muutaman uuden vaatteen, joita kipeästi tarvitsin, ja käydä lounaalla sillä välin kun autoa huolletaan.

Koko sen ajan toivoin, ettei huollosta soitettaisi. Se kun tietää yleensä huonoja uutisia. Ja sieltähän se puhelu tulee, juuri kun olen hörppäämässä kupistani kahvia. Moottori vaatii viiden tunnin työn ja 1600 euroa. Hei, hei loma…

Miksi Herra, oi miksi? - oli ensimmäinen ajatukseni. Samalla kuitenkin sydämessäni jo hyväksyin tapahtuneen. Minulla oli rauha asian kanssa. Toki se edelleen hieman harmitti, mutta siitä ei jäänyt katkeruutta, joka sekin helposti on läsnä tällaisissa tilanteissa.
Olen kiitollinen kuitenkin siitä, että - kiitos Teoston tilipäivän - tililläni on rahaa maksaa tuo moottorin huolto. Vain kuukausi taaksepäin tilanne olisi ollut katastrofi.

Kun on kökkinyt kaksi vuotta kotonansa käymättä juuri ruokakauppaa pidemmällä, olisi varsin mielellään lähtenyt vähän pidemmälle ja edes vähän pidemmäksi aikaa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen vastaavassa tilanteessa. Kirveleviä yllättäviä kuluja on tullut monestikin vuosien varrella. Vaikeinta näissä tilanteissa on ollut olla purnaamatta asiasta Jumalalle. Olen purnannut. Korona-aikana olen ollut jopa vihainen Jumalalle. Olen vuodattanut todellakin kaiken tuntoni Jumalalle tiettäväksi.

Kiinnitin eilen Raamattua lukiessani Jobin kirjan kohtaan, jossa sanotaan: ”Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.” - Job 23:2

Kapinoinnistahan sanotaan jossain kohden, että se on noituuden vertainen synti.
Jobin kohdalla kuitenkin katse kiinnittyy sanoihin: ”ajatukseni nousevat kapinaan”.
Tässä on aivan ratkaisevan iso ero verrattuna siihen, että ihmisen sydän nousee kapinaan Jumalaa vastaa. Koska ”Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset…” Markus 7:21. Ja 5 Moos. 10:16: ”Ympärileikatkaa siis sydämenne - taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko”. Oleellisempaa on siis se, mitä on sydämessä, kuin se mitä ajatuksissa milloinkin harhailee.

Psalmissa 119 kirjoittaja on joutunut kärsimään paljon, ja hän kysyy Jumalalta: ”Milloin rohkaiset minua?” - jae 82. Ja useammassakin kohdassa hän suorastaan vaatii Jumalaa tekemään ”sanansa mukaan”.
Jumalalle saa purnata, saa vuodattaa tuntojaan. Saa vaatia Häntä toimimaan Sanansa mukaan. Minä kutsuisin tällaista keskustelua Jumalan kanssa kaikista rukouksen muodoista läheisimmäksi, intiimeimmäksi. Kun ihminen, tai ainakin kun itse olen tällaiseen purnaustilanteeseen ajautunut, tilanne on yleensä jo siinä vaiheessa, että ei jaksa enää esittää mitään. Ei jaksa esittää ”hyvää uskovaa”. Ei Jumalalle, eikä kenellekään muullekaan. Se tarkoittaa, että tällainen tunteiden vuodatus on aito.

Hyvän päivän ystävien seurassa yleensä pidättelemme mahdollisia tunnereaktioita, ja koitamme käyttäytyä, kuin hyvät uskovat ainakin. Ehkä vähän kiertelemme ja kaartelemme ajatuksiemme sanoittamisessa. Mutta mitä mitä läheisempi henkilö on kyseessä, sitä suoremmin rohkenemme puhua ajatuksiamme julki, koska luotamme siihen, että se henkilö ei hylkää meitä vaikka olisimme eri mieltä asioista.

Ihailen suunnattomasti Jeremian asennetta. Kaveri joka on kironnut syntymänsä päivän ja kirjoittanut valitusvirret sanoo näin:

Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."
Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.

Tässä yksi näkökulma tähän aiheeseen, jonka päätän Jaakobin kirjeen sanoihin:

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”.

« Blogin etusivulle

    Artikkeli luettu 279 kertaa.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Voit tukea työtäni seuraavasti:

MobilePay
30834

Pankkitilille:

Song for Life ry
FI64 8330 1710 2313 76
Lahjoitusviite: 100777

Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa: RA/2020/1423
Luvan saaja: Song for Life ry, info(at)songforlife.fi

Kerättyjen varojen käyttö: Yhdistys järjestää kaikille avoimia maksuttomia hengellisen musiikin konsertteja. Tilaisuuksia järjestetään ympäri Suomea seurakunnissa, vankiloissa, sairaaloissa ja vastaavissa. Rahankeräyksen tuotto käytetään näiden tilaisuuksien järjestämiseen sekä kristillisten äänitteiden ja radio- ja televisio-ohjelmien tuotantoon, joilla ei tavoitella taloudellista hyötyä.

Sydämellinen kiitos lahjastasi!