blogi
Matkapäiväkirja 22.6.2022
Mitähän se pyhä elämä on?
Kuulin tässä hiljattain puheen, jossa kehotettiin elämään pyhää elämää hengellisenä aikuisena. Sinänsä hyvä puhe, mutta jokin siinä jätti kylmäksi. Siinä ei nimittäin lainkaan kerrottu miten sitä pyhää elämä eletään. Mainittiin kyllä ettei pidä elää vanhan luontonsa vallassa ja tehdä syntiä.
Jäin miettimään, että kuka meistä todella pystyy tuohon. Elämään pyhää, synnitöntä elämää. Ja mitä se pyhä elämä oikeastaan on? Tarkoittaako pyhä elämä sitä, että ei tee syntiä?
Jeesuksen sanojen mukaanhan, synti tehdään jo sydämessä, ajatuksissamme. Tuntuu aika mahdottomalta elää pyhää elämää.
Mitä siis pyhä elämä voisi olla käytännössä? Voisiko se olla sitä, että olemme läsnä tässä hetkessä? Sitä, että hyväksymme tämän hetken, emmekä pakene sitä johonkin sijaistoimintoon. Kun tulee tylsä hetki, on niin kätevä paeta sitä tylsyyttä someen, televisioon, päihteisiin, seksiin, pornoon… ylipäätään mihin tahansa addiktioon. Sitähän addiktio on; pakoa tästä hetkestä.
Paavali puhuu mielen uudistuksesta. Olisiko siinä avain pyhään elämään?
”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” - Room. 12:2
Tämä on jo hieman konkreettisempi ohje, ja vallan erinomainen ohje onkin. Annan esimerkin omasta elämästäni. Olen varsinkin nyt korona-aikana tylsistyttänyt elämäni roikkumalla päivisin tuntikausia somessa, ja ilta toisensa perään tapittanut TV:stä samoja elokuvia, joita olen katsonut jo 90-luvulta lähtien. Enkä varmastikaan juuri liioittele, jos sanon, että jotkin elokuvat olen nähnyt ainakin kymmenen kertaa elämäni aikana. Jotkin niistä toki ovat kestäneet aikaa vallan hyvin, ja kestävät myös monta katselukertaa.
Mutta koska olen tämän viimeisen parin vuoden aikana vajonnut liiankin monta kertaa oman synkkämielisyyteni syövereihin ja kärsinyt sanoinkuvaamattomasta tylsyydestä elämässäni, kysyin itseltäni: kannattaako näin elää, jos tämä kerran vain ruokkii lisää tylsyyttä? Olisiko aika taas uudistua mielen uudistuksen kautta, kuten Paavali neuvoo?
Olisi! Pyrin alkuun hieman vähentämään somessa roikkumista. Olen ollut pari iltaa avaamatta lainkaan televisiota. Sen sijaan olen kuunnellut illalla musiikkia. Voi hyvänen aika, miten miellyttävä kokemus se olikaan! Musiikissa kun ei haittaa, vaikka kuuntelisi samaa biisiä tuhannetta kertaa! Se hoitaa sielua joka ikinen kerta!
Mutta suurimman yllätyksen koin, kun soittolistalla tuli vuoroon Mikko Kuustosen uusin laulu Pysyn tässä. Olin kuullut sen ohimennen jo aiemmin, mutta nyt se pysäytti! Kyyneleet nousivat silmiin, niin osuvalta sanat tuntuivat omaan elämääni. Kuinka kaunis laulu.
Kuinka pienet asiat voivatkin joskus olla suuria elämän syvissä vesissä kuljettaessa.
Olin hukannut musiikin korona-ajan syövereihin. Olen aina kuunnellut paljon musiikkia, paitsi näiden kahden viimeisen vuoden aikana. En tiedä mihin sen kadotin…
Toki myönnän, että yhtälö oli vaikea: koronasulku esti keikkailun, ja se taas aiheutti ettei ollut järkevää tekemistä, se taas aiheuttaa pidemmän päälle masennusta. Koronasulku aiheutti myös tulojen vähentymistä, mikä johtaa talousvaikeuksiin, mikä myöskin pidemmällä aikavälillä saa aikaan masennusta. Ja kermana kakun päällä ovat vielä verenpainelääkkeet, joiden haittavaikutuksena mainitaan mm. masennus. Voi kuinka monta kertaa olen huutanut: Herra Armahda!
Ja voi kuinka ihanaa on ollut, kun mielen uudistuksen kautta löysin jälleen musiikin.
Miten se hoitaakaan mieltä ja sielua!
Toiset tykkäävät kovasti neuvoa muita elämän vaikeuksissa lukemaan Sanaa ja rukoilemaan. Ne kun ovat ne parhaimmat lääkkeet ihmiselle tautiin, kuin tautiin.
Eikä se nyt vallan väärä neuvo olekaan. Mutta jos niistä tulee suorittamista, niin niistä ei ole mitään hyötyä. Silloin tarvitaan pysähtymistä. Tarvitaan paasto, tarvitaan pyhiinvaellus.
Oma mielenuudistukseni alkoi tällä kertaa oikeastaan lehtijutusta. Luin ortodoksipapista, joka kertoi paastosta ja pyhiinvaelluksesta. Se puhutteli. Sen vuoksi jätin illalla TV:n avaamatta. Se oli minun paastoni. Musiikin kuuntelu oli pyhiinvaellukseni, joka huipentui edellämainittuun Kuustosen lauluun. Jumala oli vastannut rukoukseeni. Sain avun. Mieleni uudistui!
Pyhiinvaellushan on loppujen lopuksi matka omaan itseen, riippumatta siitä milla tavalla sen käytännössä toteuttaa. Toinen kiipeää tunturiin, joku tekee 100 kilometrin erämaavaelluksen, minä kuuntelin pitkästä aikaa hyvää musiikkia.
Ja siitä pyhästä elämästä…
1 Joh. 3:3 ”Jokainen, joka näin panee toivonsa Häneen(Jeesus), pitää itsensä puhtaana, niin kuin Hän on puhdas ja Pyhä”.
Jeesus on meidän syntiemme sovittaja. Hän on pessyt meidät puhtaaksi.
Room. 6:19 ”Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.”
2. Tess. 2:13 ”..Henki pyhittää teidät…”
Pyhä elämä on siis armoa. Armoa armon päälle.
Jeesus antoi yhden ainoan käskyn seuraajilleen. Johannes sanoittaa sen kirjeessään näin: ”Rakastakaa toisianne”. Kun sinut on armahdettu, niin armahda sinäkin. Armahda muita ihmisiä, älä nosta joka asiaa tikun nokkaan, vaan anna heille heidän virheensä anteeksi.
Ja muista armahtaa myös itseäsi!
Ps. Tämä oli yksi näkökulma asiaan, mutta tuskin tyhjentävä vastaus...
« Blogin etusivulle
Artikkeli luettu 223 kertaa.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Voit tukea työtäni seuraavasti:
MobilePay
Pankkitilille:
Song for Life ry
FI64 8330 1710 2313 76
Lahjoitusviite: 100777
Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa: RA/2020/1423
Luvan saaja: Song for Life ry, info(at)songforlife.fi
Kerättyjen varojen käyttö: Yhdistys järjestää kaikille avoimia maksuttomia hengellisen musiikin konsertteja. Tilaisuuksia järjestetään ympäri Suomea seurakunnissa, vankiloissa, sairaaloissa ja vastaavissa. Rahankeräyksen tuotto käytetään näiden tilaisuuksien järjestämiseen sekä kristillisten äänitteiden ja radio- ja televisio-ohjelmien tuotantoon, joilla ei tavoitella taloudellista hyötyä.
Sydämellinen kiitos lahjastasi!