blogi

Matkapäiväkirja 13.7.2022

Menestys on sitä, että evankeliumi menestyy

Luin eilen Kansanedustaja Antero Laukkasen rukouspyynnön koskien hänellä diagnosoitua parantumatonta sairautta. Tänään se olikin jo levinnyt uutisotsikoksi asti.
Erään lehden facebook uutisen kommenteissa joku oli kirjoittanut, että ”Eikös tämä nyt ole Jumalan tahto, eihän siinä rukoukset auta”. Toinen pohti, että ”kai siitä rukouksesta jotain psykologista apua on, jos niin uskoo”.

En mene kuitenkaan näihin ihmisten käsityksiin Jumalasta tässä sen enempää. Menen enemmin siihen, että uskova ihminen sai parantumattoman sairauden.
Viime vuonna tänä päivänä menehtyi eräs ystäväni vuosien takaa. Erittäin agressiiviseen syöpään. Diagnoosin jälkeen aikaa ei ollut enää kuin puoli vuotta.

Lahtelainen seurakunnan pitkäaikainen nuorisotyöntekijä Jari Koskinen sairastaa parantumatonta syöpää. Evankelista Eliina Heinonen on jo pitkään sairastanut, ja syö omien sanojensa mukaan ”niin paljon lääkkeitä, että ihme, kun mitään muuta enää jaksaa syödä”. Molemmat ovat julkisessa työssä, ja kertoneet sairauksistaan julkisesti, joten rohkenen minäkin mainita heidät nimeltä.

Olen myös itse sairastanut pitkään. Vuonna 2006 oli ensimmäinen laskimotukos vasemmassa jalassa. Tukos oli ehtinyt tekeytyä koko jalan mitalle, nilkasta alavatsaan asti.
Koko reisi oli aivan piukea turvotuksesta, kun menin lääkäriin. Vuoden päästä tuli uusi tukos , nyt oikeaan jalkaan. Näiden seurauksena yleiskuntoni romahti rajusti. Kun ensimmäisen tukoksen jälkeen pääsin viikon jälkeen pois sairaalasta, en alkuun jaksanut, kuin käydä pihassa seisomassa, jotta saisin haistella raikasta ilmaa. Jokusen päivän jälkeen jaksoin kävellä korttelin ympäri. Siihen kului lähes kaksikymmentä minuuttia. Noin sadan metrin matka.
Sittemmin kunto on kohentunut sen verran, että parhaimmillani olen jaksanut kiivetä jopa tunturiin. Kymmenen kilometrin kävelylenkki on pisin, jonka olen vuoden 2006 jälkeen tehnyt. Juokseminen ei ole enää onnistunut, ja pyöräilykin on niin raskasta, että olen siitä luopunut.
Jokunen vuosi sitten diagnosoitiin kutistunut vasen munuainen, ja sen mukanaan tuomat korkea verenpaine ja lievä munuaisten vajaatoiminta.
Kutistuneen munuaisen voisi normaalisti leikata pois, jolloin suurella todennäköisyydellä korkea verenpaine tasaantuisi normaaliin ja voisin jättää lääkkeet pois. Mutta koska minulla on erittäin korkea veritulppariski, jonka vuoksi käytän veren hyytymistä estävää lääkitystä, eivät lääkärit oikein lämpiä leikkaukselle. Tämä on ymmärretävää hyvin korkean vuotoriskin takia.

Mitä yritän sanoa? Sairaus ei koskaan ole Jumalan tahto. Sen me voimme nähdä, kun tarkastelemme Raamatun kokonaisilmoitusta. Ja vaikka Jeesus maan päällä ollessaan paransi kaikki kohtaamansa sairaat, ja parantaa ihmisiä tänäkin päivänä( olen itsekin saanut parantua ihmeellisesti, olen kirjoittanutkin siitä jossain aiemmassa jutussa), niin sairaus on osa syntiin langennutta maailmaa, jossa me elämme.
Ja vaikka saisimme tässä elämässä kokea ihmeparantumisen jostakin parantumattomasta sairaudesta, me joudumme siitäkin huolimatta kerran kohtaamaan ruumiimme kuoleman.

Mutta huomaa, että se on vain ruumiin kuolema. Ihmisen henki ei kuole tässä kohden. Raamattu puhuu toisesta kuolemasta, joka tapahtuu Jeesuksen paluun ja viimeisen tuomion jälkeen. Silloin ne, jotka ovat turvanneet elämänsä Jeesukseen, tuomitaan ikuiseen elämään, kun taas ne, jotka hylkäsivät Jeesuksen, tuomitaan ikuiseen kadotukseen. Ja tästä Raamattu käyttää termiä ”toinen kuolema”.
”Niitä, jotka uskovat Jeesukseen ei toinen kuolema satuta”, sanotaan Johanneksen ilmestyksessä.

Minua on viime vuosien aikana yhä enenevissä määrin alkanut puhutella Paavalin sanat: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä”.
On niin helppo ajautua virran mukana ajatukseen menestyvästä uskosta. Tätä meille tarjotaan aivan liian monessa hengellisessä opetuksessa nykyään. Kun teet ja toimit näin, olet hyvä ja antelias uskova, niin Jumala siunaa sinua, ja menestyt kaikessa mitä teet.

Eipä siinä, Raamatussahan sanotaan myöskin näin. Mutta ehkäpä kysymys kuuluukin: mitä on Jumalan siunaus? Onko se sitä, että minä saan itselleni kaikkea maallista hyvää ja menestystä? Vai olisiko se sitä, että evankeliumi menestyy?
Ei missään kohden Raamattua ole luvattu, että Jeesukseen uskovan ihmisen elämä olisi helppo ja vailla huolta ja murhetta. Sen sijaan siellä kyllä kehotetaan:

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa”. Filip. 4:6-7

”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” Matt.6:30

Jos siis Raamatussa kehotetaan olemaan murehtimatta, se todistaa samalla, että murhe on osa luonnollista elämää. Jumalan on kuitenkin luvannut pitää meistä huolta, ja antaa meille oman rauhansa, jotta meidän sydämemme varjeltuisi, mitä ikinä elämässämme tapahtuukaan.
Kyllä, Hän on luvannut myös yltäkylläisen elämän: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” - Joh. 10:10 Mutta kun jälleen katsomme Raamatun kokonaisilmoitusta, emme voi mitenkään rehellisesti ajatella, että se yltäkylläinen elämä tarkoittaisi rahaa ja menestystä ihmisten silmissä. Valitettavasti tämänkaltaisiin maallisen menestyksen ajatuksiin on niin kovin helppo lähteä mukaan. Ja niin olen itsekin harhautunut jossain kohden elämääni ajattelemaan. Mutta jo tällä sairashistorialla ja toistaiseksi vaatimattomalla 45 vuoden elämänkokemuksella voin sanoa, että Jumalan ”menestys” ja ihmisen ”menestys”, ovat jossain määrin eri asioita.
Koska Jumala on luvannut pitää meistä huolta, käsitän sen niin, että vaikeinakin hetkinä Hän itse on kanssamme. Hän näkee ja kuulee tuskamme, vaivamme, huolemme. Hän elää niissä mukana. Olen omakohtaisesti saanut kokea elämässäni taloudellista niukkuutta, kuten myös hyviä aikoja. Useammankin kerran, kun se viimeinenkin kymmenen euroa on käytetty ruokaan, ja vielä pitäisi monta päivää selvitä ennen kuin tulee taas rahaa tilille, on joko tililleni, tai oven taakse ilmestynyt joku tuomaan rahaa juuri sen verran, että on pärjätty ne muutamat päivät, että palkka tulee tilille.

Menestys on sitä, että evankeliumi menestyy.
Menestys on sitä, että näistä minunkin elämäni kipupisteistä on tullut ase evankeliumin työssä.
Menestys on sitä, että koska olen kärsinyt, osaan kohdata kärsiviä, ja lohduttaa sillä lohdutuksella, jota olen itse saanut kokea.
Menestys on sitä, että Jumalan Sana menestyy.

Meidän perspektiivimme elämään pitäisi olla ikuisuusperspektiivi. Tiedätkö, joku kaunis päivä tulee tapahtumaan se, mitä Raamatussa on meille etukäteen ilmoitettu. Jeesus tulee takaisin! Se päivä on Raamatun mukaan kauhun päivä niille, jotka eivät uskoneet Jeesukseen. Niille jotka uskoivat, se taas on ilon päivä.
Mutta miten voisin tänään iloita tuosta tulevasta päivästä, jos näen ympärilläni ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta, ja ovat matkalla kadotukseen? Enkä tarkoita pelkästään niitä, jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan Jeesuksesta, vaan heitä, jotka ovat kuulleet, mutta eivät tunne Jeesusta. Ovat kuulleet, mutta ovat saaneet väärän kuvan Jeesuksesta. Pahimmassa tapauksessa jonkun uskovan huono käytös heitä kohtaan on aiheuttanut heillä vääristyneen käsityksen Jumalasta ja Jeesuksesta.

On todettava, että koko sen ajan, kun itse olen ollut uskossa vuodesta -92, on kristikunta keskittynyt enemmän syntiin, kuin syntien sovitukseen Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesuksessa meillä on armo ja anteeksianto, sitä meidät on kutsuttu julistamaan, eikä lakia. Armo ja totuus. Joku on sanonut, että näiden kahden suhde meidän julistuksessamme pitäisi olla 90% armoa ja 10% totuutta.

Jos aina vaan huudamme, että se ja tämä on syntiä, mutta jätämme kertomatta armosta, tai vielä pahempaa, emme itse osoita armoa, ei kukaan, eikä mikään tule muuttumaan.

Totuus täytyy kyllä kuulla, mutta armo ja anteeksianto on se, joka muuttaa ihmisen!
Aamen.

« Blogin etusivulle

    Artikkeli luettu 236 kertaa.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Voit tukea työtäni seuraavasti:

MobilePay
30834

Pankkitilille:

Song for Life ry
FI64 8330 1710 2313 76
Lahjoitusviite: 100777

Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa: RA/2020/1423
Luvan saaja: Song for Life ry, info(at)songforlife.fi

Kerättyjen varojen käyttö: Yhdistys järjestää kaikille avoimia maksuttomia hengellisen musiikin konsertteja. Tilaisuuksia järjestetään ympäri Suomea seurakunnissa, vankiloissa, sairaaloissa ja vastaavissa. Rahankeräyksen tuotto käytetään näiden tilaisuuksien järjestämiseen sekä kristillisten äänitteiden ja radio- ja televisio-ohjelmien tuotantoon, joilla ei tavoitella taloudellista hyötyä.

Sydämellinen kiitos lahjastasi!