blogi

Matkapäiväkirja 1.8.2022

Kohtaamisen voima

Lähdin tässä taannoin erään seurakunnan klo 10 messuun, koska omassa vakiokirkossani oli silloin konfirmaatio. Messu eteni normaalisti, niin kuin messulla tapana on. Pappi puhui, ei huonosti, muttei kovin mieleenpainuvastikaan.
Kirkkokansa istui kirkon takaosassa. Kanttori polki uruista kelpo soitantaa, virret raikasivat, ja minä haukottelin. Kaikki oli siis juuri niin kuin aina ennenkin.
Tuttu ja turvallinen kaava menipä minne tahansa luterilaiseen klo 10 messuun.
Sanottakoon kuitenkin, että haukotteluni johtui kyllä enimmäkseen siitä, että klo 10 aikaan aamulla en ole vielä kovin hereillä. Paras vireystilani osuu yleensä iltaan. Olen siitä kiitollinen, se on muusikko-evankelistalla varsin kaytännöllinen ominaisuus. Tilaisuudet kun yleensä ovat illalla.

Messun jälkeen pappi kutsui kaikki kirkkokahveille. Tästä eteenpäin aloin huomata, että olen vieraassa kirkossa. Valitettavasti. Kukaan ei nimittäin varsinaisesti edes tervehtinyt, saati tullut juttelemaan. Ei edes pappi tullut tervehtimään. Ei edes katsonut minuun, vaikka vierestä käveli. Ainut puheyhteys tuli kahvinkaatajan kanssa. Hän oli kyllä ihan ystävällinen. Mutta se ei ihan vielä riitä siihen, että vieras kokisi itsensä tervetulleeksi. Onneksi vaimonikin oli mukana, niin en joutunut aivan yksin kahviani juomaan.
Lähdin tuosta messusta saamatta kaikkein tärkeintä, osallisuutta… Lähdin kotiin tyhjempänä, kuin olin tullut.

Toinen tilanne.

Vuonna 2012 olin menossa ensimmäistä kertaa Evankelistapäiville (www.evankelistapaivat.fi). Ne pidettiin silloin Seinäjoella. Illalla oli ollut pieni ”lämmittelytilaisuus”, koska suurin osa pitkän matkan osallistujista tuli jo illalla kaupunkiin, jotta aamulla olisi heti ohjelman alkaessa paikalla.
Aamulla klo 8 eteenpäin alkoi ilmoittautuminen ja tervetulokahvit. Itsekin raahauduin unisen hotelliaamiaisen jälkeen tapahtumapaikalle. Edelläni ulko-ovella oli jonkin verran jonoa. Näin, että ovella oli muutama tyyppi toivottamassa tulijoita tervetulleeksi.
Ei heidänkään tervetulotoivotuksessa varmaan vikaa ollut, mutta juuri hetki ennen kuin minun vuoroni oli astua sisään ovelle pölähti yhtäkkiä hirveän innostuksen vallassa Ilkka Puhakka ja Antero Laukkanen. Ilkka ystävällisesti, mutta varsin päättäväisesti siirsi nämä random-tervetulotoivottajat syrjään, ja kertoi heille, että tämä on aina ollut hänen ja Anteron homma olla tässä ovella tervehtimässä omakohtaisesti jokainen Evankelistapäiville tulija. Kaikesta näki ja kuuli, että tämä oli varsinkin Ilkalle erittäin merkittävä asia tervehtiä kaikki tulijat. Ja muistan vieläkin aivan elävästi, kuinka innoissaan he kohtasivat ihmiset siinä ovella. Heistä näki, että he nauttivat ihmisten kohtaamisesta.

Tämä tilanne jätti itseeni pysyvän jäljen. En tuolloin tuntenut kumpaakaan ennestään. Olin ensinnäkin otettu, että tämän tason esiintyjät toivottavat minut tervetulleeksi. Toiseksi, olin hämmästynyt, että tämän tason esiintyjät viitsivät tulla ovelle asti tunniksi seisomaan ja tervehtimään jokaista tulijaa. Ja kuinka tärkeänä he sitä pitivät.
Voisin sanoa, että minun sydämeni iloitsi siitä, että he tekivät tämän tehtävän täydestä sydämestä! Tunsin itseni oikeasti tervetulleeksi! Niin iloisina he siinä tervehtivät.

Olen myöhemmin miettinyt, että tämä taitaa olla hyvin evankelistamainen piirre. Lämmin ja avara sydän, jonka intohimona ja ilona on kohdata ihmisiä.

Toki kun itseäni rehellisesti katson, en minäkään aina ole sillä tuulella, että haluaisin kohdata yhtään ketään. Raadollinen ihminen minäkin olen, täynnä monenlaisia vikoja. Mutta kiitos Jeesuksen minua kohtaan osoittaman rakkauden, tuo rakkaus on niin suurta, että se väkisinkin vuotaa minusta ylitse. Se ei ole siis omaa rakkauttani, kuten ei Ilkalla, eikä Anterollakaan. Se on Jeesuksen rakkautta syntistä ihmistä kohtaan. Se on rakkautta, joka ei aseta ehtoja.

Parhaimmillaan tämä rakkaus kohtaa rikkinäisen ihmisen niin lempeästi, että ihminen tietää sisimmässään, että on tehnyt paljon väärää, ja samalla tietää, että Jeesuskin tietää sen. Kun Jeesuksen rakkaus kohtaa ihmisen, ei tarvitse enää palata siihen, mikä meni pieleen, ei tarvitse enää etsiä syyllisiä. Se kaikki on merkityksetöntä. Merkitystä on vain sillä, että tässä rikkinäinen ihminen kohtaa rakastavan Jeesuksen. Se on kohtaaminen, jolla on voima parantaa ihmisen sydän. Se on kohtaaminen, jolla on voima murtaa vihollisuudet. Se on kohtaaminen, jolla on voima herättää kuolleista.

”Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.” - Jesaja 43:25

« Blogin etusivulle

    Artikkeli luettu 976 kertaa.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Voit tukea työtäni seuraavasti:

MobilePay
30834

Pankkitilille:

Song for Life ry
FI64 8330 1710 2313 76
Lahjoitusviite: 100777

Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa: RA/2020/1423
Luvan saaja: Song for Life ry, info(at)songforlife.fi

Kerättyjen varojen käyttö: Yhdistys järjestää kaikille avoimia maksuttomia hengellisen musiikin konsertteja. Tilaisuuksia järjestetään ympäri Suomea seurakunnissa, vankiloissa, sairaaloissa ja vastaavissa. Rahankeräyksen tuotto käytetään näiden tilaisuuksien järjestämiseen sekä kristillisten äänitteiden ja radio- ja televisio-ohjelmien tuotantoon, joilla ei tavoitella taloudellista hyötyä.

Sydämellinen kiitos lahjastasi!