blogi

Matkapäiväkirja 8.8.2022

Tyyli olkoon vapaa

Jouduin lauantaina KesäSpirit -tapahtumassa käydessäni mielenkiintoisen ristiriitaisiin tunnelmiin itseni kanssa. Ristiriita ei sinällään liity itse tapahtumaan, sanotaan se heti tähän alkuun.

Olin kuuntelemassa Seppo Juntusta, jolla tiedetään olevan parantamisen armolahja.
Tottakai itsekin aluksi ajattelin, että voisi mennä hänen rukoiltavakseen, jos hän siihen mahdollisuuden tarjoaa. Ja näinhän hän sitten puheensa lopuksi tekikin. Hän lupasi palvella puolen tunnin ajan.
Lavan eteen syntyikin melko nopeasti hyvin pitkä jono. Ensimmäiset ihmiset tulivat niin kärkkäästi lavan eteen, että aloin ajatella, että no minulla nyt ei ainakaan ihan noin kiire ole. Viitsinköhän mennä lainkaan jonottamaan, ettei minusta ajatella samoin, kuin itse ajattelin näistä kärkkyjistä. Toisaalta, jono eteni niin hitaasti, etten kyllä olisi jaksanut siinä seisoskellakaan. Jäin siis penkkiin istumaan, ja ajattelin, että menen sitten, kun jono on hävinnyt, jos silloin vielä ehtii.

Siinä jonon hyvin hitaasti edetessä aloin kuitenkin jo ajatella, että en mene. Jos Jumala haluaa minut parantaa vaivoistani, ei Hän siihen Seppo Juntusta tarvitse. Raamatussakin sanotaan, että rukoilkaa toistenne puolesta. Siis ihan yleinen kehotus rukoilla sairaiden puolesta. Siis kuka tahansa voisi rukoilla puolestani, ja Jumala voisi minut parantaa.
Huomasin myös ajattelevani, että minä an ainakaan halua olla niin kuin nämä muut, jotka jonottavat tässä vain sen takia, että siellä on Seppo Juntunen rukoilemassa.

Jonon hävittyä, päätin kuitenkin mennä. Ajattelin, että typerintä olisi jättää menemättä oman ylpeyden takia. Menin siis lavan eteen riviin seisomaan ja odottamaan milloin Seppo tulisi kohdalleni, ja voisin kertoa kaikki vaivani. Odottaessani mietin kuumeisesti, miten saan nopeasti kerrottua kaikki oleellisimmat asiat.
Samalla oloni oli hieman ristiriitainen. Olinko minäkin tässä nyt odottamassa parantumista vain sen takia, että rukoilija on Seppo Juntunen?
Rukoilin mielessäni, että Herra, otan mielelläni vastaan parantumisen, jos tahdot sen nyt tässä Sepon kautta antaa, mutta Herra kaikista mieluiten jään Sinun viisautesi varaan. Sinä Herra tiedät mikä on minulle parasta.

Sitten tuli minun vuoroni. Seppo kysyi mitä sinulla on? Kerroin nopeasti kolme oleellisinta vaivaa. Samalla Seppo jo otti askelia kohti seuraavaa, taisi sanoa vain ”joo”, laittoi kätensä rintaani vasten, ja samassa jo kaaduin vastustamattomasti selälleni. Onneksi joku otti kopin!

Ristiriita sisälläni ei varsinaisesti helpottanut. Ensin minua meinasi häiritä se, ettei hän oikeastaan rukoillut puolestani lainkaan. Sanoi vaan ”joo”, ja tökkäsi menemään.
Toisaalta, hänhän oli itsekin puheessaan sanonut, ettei se hänen rukouksensa ole joka parantaa, vaan Jeesus. Hänellähän on parantamisen lahja, ei rukoilemisen lahja.
Okei, hyväksyn tämän, ajattelin. Hän toimii näin. Toiminhan itsekin evankelistana niin kuin koen Jumalan kehottavan, enkä välttämättämättä niin kuin joku toinen evankelista.
Päätin jättää asia Jumalan haltuun.

Samalla huomasin, että minua jonkin verran häiritsi sekin, että vain yksi ihminen palvelee, ja jonka yhden luokse kaikki jonottavat. Tämä toimintamalli on minua ennenkin jonkin verran aina häirinnyt. Ja sanottakoon taas, että jos tässä jotain kritisoin, niin kritiikkini ei missään tapauksessa ole kohdistettu Seppo Juntuseen. Arvostan hänen palvelutyötään.
Tässä vain huomaa, että on asioita, jotka mietityttävät. Ja kun vielä hetken mietin, huomasin, että eihän tämä muusikon, tai puhujan toiminnasta eroa millään tavalla. Yksi toimii, ja muut kuuntelevat. Ei se oikein muulla tavalla voi toimiakaan.

Olin heinäkuussa keikalla Kaskisissa. Se oli pienehkö tilaisuus, vajaa parikymmentä ihmistä koolla. Kerroin laulujen lomassa tapani mukaan tilanteita ja asioita elämästäni, myös sairauksistani. Tilaisuuden jälkeen meitä oli siinä muutama henki jutulla, jolloin eräs eläkeikäinen rouva ehdotti, että jos rukoilisimme niiden sinun munuaisten parantumista?
Siinä sitten minut istutetaan tuolille ja muut ympärille rukoilemaan!

Minun täytyy nyt sanoa Seppo Juntusta pätkääkään väheksymättä, että kyllä minä arvostin tuota näiden muutaman ihmisen rukousta paljon enemmän, kuin sitä, että kävin Sepon rukouspalvelussa kaatumassa.

Minulla ei todellakaan ole mitään Seppoa vastaan, eikä hänen rukouspalvelutyyliänsä vastaan, eikä sitä vastaan, että ihmiset jonottavat juuri hänen luokseen mielummin kuin pyytävät rukousta joltain tavikselta. Olen itsekin tehnyt näin useastikin. Ja kuten sanottua, Sepolla on parantamisen armolahja. Se ei tietenkään tarkoita, että hän olisi parantumisautomaatti. Kuten hän itsekin sanoi: se on Jeesus, joka parantaa!

Mutta näin täytyy todeta: huomasin kuitenkin arvostavani enemmän tuota tavallisen uskovan rukousta. Ehkäpä se olikin se, mitä juuri minä tarvitsin. Joku toinen taas tarvitsee enemmän Seppo Juntusen rukousta. Me ihmiset olemme niin erilaisia, ja meillä on niin monen kirjavia tarpeita.

Olen ollut loppuunpalamiseni aikoihin Jukka Leppilammen konsertissa, ja silmät hikoili joka laulun aikana. Olen myöhemminkin ollut kuulemassa samoja lauluja, ja sillä kerralla ei oikein mikään koskettanut erityisesti. Katsomme asioita hyvin pitkälle minä-keskeisesti. Omien sen hetkisten tarpeidemme ja halujemme kautta. Se puhuja, josta MINÄ pidän, on hyvä ja armoitettu Jumalan ihminen. Se musiikki, josta MINÄ pidän on oikeanlaista musiikkia, ja sitä pitäisi olla kirkoissakin. Se pappi, joka MINUN mielestäni on se mukava pappi, on oikea pappi, ja ne muut papit, jotka ei MINUN mielestäni ole niin mukavia, ovat varmasti leipäpappeja. Se joka ei usko samalla tavalla, kuin MINÄ, uskoo väärin.

Väheksyin pitkään Riku Rinnettä, koska en pitänyt hänen musiikistaan, ja persoonanakin vähän liian päällekäyvä tyyli. Näin ajattelin. Kerran pääsin livenä kuuntelemaan, kun hän kertoi omasta taipaleestaan. Kun näin hehkun hänen sydämessään, ja kyyneleet silmissään, kun hän puhui, mielipiteeni hänestä muuttui. Olin arvottanut häntä väärin perustein. Nyt näin omin silmin hänessä saman evankeliumin palon, mikä itsellänikin palaa. Se oli väkevä opetus minulle jälleen kerran. Erilainen tyyli, sama evankeliumi.

Meidän jokaisen tulisi katsoa asioita hieman laajemmin, eikä vain omien mieltymystemme suodattamana.
Toinen haluaa kuulla väkevää saarnaa parannuksen teosta, toinen kamppailee aivan valtavan heikon uskonsa kanssa: "riitänköhän minä, kelpaankohan Jumalalle?" - ja tarvitsee siihen lempeää rohkaisua. Saman evankeliumin eri puolet.

Jumala päättäköön kenen rukouksella paranen, jos ja kun paranen. Paranenko edes tässä ajassa? Kaikki eivät tässä ajassa edes parane. Jotkut paranevat, ja se on mahtavaa. He ovat päässeet maistamaan Herran hyvyyttä. Ja olenhan itsekin saanut parantua eräästä vaivasta, kuten aiemmassa kirjoituksessa olen kertonut. (Voit lukea sen tästä) Mutta kun katsomme asioita ikuisuusperspektiivistä, lienee yhdentekevää, olemmeko tässä ajassa terveitä, vai sairaita. Tottakai terveenä olisi toivottavampaa.

Mutta kaikkein tärkeitä lienee se, että ihminen pelastaa henkensä uskosta Jeesukseen.

Joh. 7:24 "Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein."

« Blogin etusivulle

    Artikkeli luettu 693 kertaa.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Voit tukea työtäni seuraavasti:

MobilePay
30834

Pankkitilille:

Song for Life ry
FI64 8330 1710 2313 76
Lahjoitusviite: 100777

Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa: RA/2020/1423
Luvan saaja: Song for Life ry, info(at)songforlife.fi

Kerättyjen varojen käyttö: Yhdistys järjestää kaikille avoimia maksuttomia hengellisen musiikin konsertteja. Tilaisuuksia järjestetään ympäri Suomea seurakunnissa, vankiloissa, sairaaloissa ja vastaavissa. Rahankeräyksen tuotto käytetään näiden tilaisuuksien järjestämiseen sekä kristillisten äänitteiden ja radio- ja televisio-ohjelmien tuotantoon, joilla ei tavoitella taloudellista hyötyä.

Sydämellinen kiitos lahjastasi!