ELÄMÄN SAAN

säv./san. Samuli Saarinen

Mennyt on mennyt se eilistä nyt on
Silti aina se tulee ja antaa tuomion
Ei vapautta lain ei levon hetkeäkään
Eron hetkellä vasta jää itkemään

Kun rakkaus on poissa, jää vain kuolema
Se kohtalo on kylmä, raskas tuonela
Ei sielua luotu ole yksinäisyyteen
Sille lahja on annettu Luojan yhteyteen

Jumalan lupauksen, armon, autuuden
Sydämeeni saan
Tunnetko rakkauden, hengen, hedelmän
Siinä elämän saan

Huoli on huonoa seuraa
Sen kanssa ei koskaan saa nauraa
Suru kun peittää maan jo alleen
Saa eilisen tulemaan jälleen

Kun virheet sais heittää pois kaivohon
Se uuden riemun tois elohon
Ken velkojen vankina siellä vaikertaa
Sais viimeinkin uutta jo täällä rakentaa

Jumalan lupauksen...

Jos rakkaus on poissa, ei löydy lohtua
Ei auttaa voi kukaan tätä Luojan luotua
Jos taakkaa on liikaa, eikä ketään kantamaan
Saa vahvankin miehen silloin sortumaan

On kipuja täynnä tie minne tuo vie
Vaan yksi on tie - se ei vie minne lie
Sieltä alkoi jo silloin luominen
Sieltä löytyy silloin myös huominen